Varroan purijat

”Groomingista”, eli punkkien irrottamista mehiläisestä ja punkkien puremisesta on ollut vaihtelevia mielipiteitä koko 40 vuoden aikana, kun on yritetty löytää keinoja, jolla mehiläiset itse pystyisivät vähentää punkkeja. Tiedetään että alkuperäisisäntä Apis Cerana, puhistaa itsensä punkeista. On kaksi tapaa, jolla mehiläiset tekevät tämän, niitä kutsutaan Auto- ja Allogroomingiksi. Autogrooming; mehiläinen itse puhdistaa itsensä jaloilla ja Allogrooming on sitä, että toiset mehiläiset yleensä kaksi tai kolme puhdistaa toista mehiläistä. Kun Apis ceranaa on tarkkailtu, niin jopa yli 70 % punkeista, jotka oli tippunut pohjalle, oli puraistu. Yleensä purivat punkin leukoja ja jalkoja. Tämä on merkittävä mekanismi Apis ceranalle vähentämään punkkimäärää, hygieenisen ominaisuuden lisäksi.

Itävallassa Alois Wallner kesällä 1991 valitse 700 pesästä 12 pesää, jossa punkki lisääntyi hitaammin ja selvisivät talvesta ilman torjuntoja. 30-50 % punkeista huomattiin vammoja, joita pystyttiin todistamaan mehiläisen tekemiksi. Kirchhainin Instituutissa tämä ominaisuus oli jo jonkin aikaa, mutta tulivat siihen päätökseen, että ominaisuus periytyi liian heikosti sen lisäksi että oli työläs mitata.

USA:ssa ollaan joitain vuosia jo yritetty jalostaa niin kutsuttuja ”Ankle-biters” tai ”Mite-biters” ja saatu hyviä tuloksia. Varteenotettavin jalostus on tehty Purduen yliopistossa Indianan osavaltiossa. Näitä mehiläisiä löydettiin myös pesistä, jossa punkin lisääntyminen oli hitaampaa. Niistä sitten jalostettiin erityisesti näitä purevia mehiläisiä. Ominaisuutta on hieman vaikea jalostaa, koska se on vaikea mitata. Ainoa tapa on tarkkailla mikroskoopilla pohjalle pudonneita punkkeja. Mutta mehiläiset eivät saa päästä käsiin niihin pohjalla eikä muurahaiset.

Aiheesta löytyy tieteellinen julkaisu; https://www.researchgate.net/publication/337996295_Grooming_behavior_and_gene_expression_of_the_Indiana_mite-biter_honey_bee_stock

Julkaisusta käy ilmi, että kaikki pesät, jossa oli jalostettua ”Mite-biter” kantaa punkit oli suurilta osin purettu ja punkilla oli vakavampia vammoja verrattuna kontrolliryhmään. Näissä pesissä punkki lisääntyi myös paljon hitaammin, sen lisäksi selviytyivät talvesta paremmin. Tuloksissa tuli esiin, että tietty geeni löytyi purevista mehiläisistä, joka ei löydetty kontrolliryhmästä. Tiedetään että näillä ”Mite-biter” mehiläisillä on lyhemmät ja paksummat leuat. Ominaisuus periytyy jossain määrin, mutta häviää nopeasti vapaassa parituksessa. Ainakaan purevista mehiläisistä ei ole haittaa ja niitä voi tarkkailla omissa pesissä, esim. ensin sillä miten hyvin purevat pahvia tai ”wettex” liinaa.

Tässä pari mielenkiintoista videota aiheesta:

Alois Wallnerin kotisivut: http://www.voralpenhonig.at/default_en.htm ja tutkimus Wallnerin mehiläisistä: https://www.apidologie.org/articles/apido/abs/1992/02/Apidologie_0044-8435_1992_23_2_ART0010/Apidologie_0044-8435_1992_23_2_ART0010.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: